Pohdintaa

Tässä osiossa kerron hieman omaa pohdintaani, sillä tämä blogihan oli opinnäytetyöni tielläni kokiksi/tarjoilijaksi.
Alku on aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo-sanonta pitää tämänkin kohdalla hyvin paikkansa. Pitkät ja raskaat vuoden alkavat olemaan takana ja koulu tältä osin viimein päättymässä. Matka on ollu pitkä ja siinä on ollut voimakkaita ylä- ja alamäkiä joista on kummistakin loppujen lopuksi selvittu hyvin vaikkakin välillä hammasta purren ja hermoja pidätellen.
Jos jotain näiden vuosien aikana olen oppinut niin kiireen ja hermojen hallintaa. Olen myös kasvanut henkisesti nirsosta mussuttajasta erilaisten makujen nauttijaksi ja uskallan jopa nykyään haastaa tällä alalla itseni. Omalla kohdallani päätee myös se, että jos minua joku kiinnostaa panostan siihen 110 prosenttisesti, mutta jos tökkii eikä ole motivaatiota niin sen myös näkee vasemman käden työn jälkenä.
Tähän ammattiin opiskellessani sain uuden kipinän ja tahdon luoda parempaa. Ennen tyydyin makaroonilaatikkoon suolalla ja pippurilla. Nykyään vaadin enemmän. Uskallan maistella ja kokeilla uutta, mitä en koskaan ennen tohtinut tehdä vaan olin liiankin vanhoihin kaavoihini kangistunut. Nykyään kokeilen rajojani, enkä ole ennakkoluuloinen!
Blogin työn tekoprosessi kesti koko opintojeni ajan, sillä olen kokoajan kerännyt tänne pikkuhiljaa materiaalia ja näin lopuksi vasta koonnut yhteenvedon. Muuten tekeminen oli mieluisaa ja helpon tuntuista sillä aihe on lähellä sydäntä. Tykkään itsekkin kokeilla uutta ja sen innoittamana halusin jakaa omia toimivia reseptejä ja vinkkejä muillekkin. Pyrin samalla osoittamaan ettei hyvän ruoan valmistus ole vaikeaa ja aina edes aikaa vievää. Tämä tuntuu nykyään unohtuvan einesruokien valtakunnassa ja kiireisessä maailmassa. Toivon myös syvästi, että blogini pystyy auttamaan ja innoittamaan jotakuta ruoanlaiton merkeissä.